Mitkä ovat hyvän uusmediaesityksen ja Powerpoint-esityksen ominaisuuksia?

Hyvä uusmediaesitys, johon Powerpoint-esityskin kuuluu, sisältää kuvia ja tekstiä sopivassa suhteessa. Liikaa tekstiä ei saa olla kerralla ruudussa, ettei käyttäjä tukehdu kerralla tulevan tekstin tulvaan. Mikäli ääntä ja videokuvaa/animaatiota on käytetty, tulisi niitäkin olla ainoastaan kohtuullisessa määrin, ellei esitys sitten nojaa pelkästään esim. videopohjaiseen esitystapaan, jolloin still-kuvien määrän ja sijoittelun tulisi olla rajoitettu hyvää makua käyttäen.

Hyvän esityksen tulee myös olla rakenteeltaan helposti seurattava ja dynaaminen. Liian täyteen tupatut kalvot Powerpoint-dokumentissa muodostuvat helposti sekaviksi ja erittäin vaikeaselkoisiksi. Ehkäpä sääntöä 7+-2 asiaa kerralla ruudussa soveltunee tähänkin aiheeseen. Vastapainona liian tukkoiseen esitykseen: liian sisällötön sivu on kaikin puolin turha ja sellaiset voi pudottaa armotta pois esityksestä.

Esityksen pituuden täytyy myös olla siedettävä, sillä liian pitkä show käy tylsäksi, ellei aihe sitten ole aivan järisyttävän jännittävä. Liian lyhyeen esitykseen taas ei saa mahtumaan tarpeeksi asiaa ja aihe jää helposti torsoksi.

Äänien ja musiikin käytöllä saa tylsäänkin esitykseen helposti ripauksen jännittävyyttä. Musiikki saa ihmisen kiinnittämään huomion esitykseen ja tuo siihen pienellä vaivalla rytmiä ja rakennetta, mikäli sitä käytetään oikein. On melkoisen vaikeaa tyriä esitys täysin musiikilla, mutta väärällä musiikkivalinnalla tämäkin on mahdollista. Valitettavasti en itse harjoitustyössäni kyennyt käyttämään taustamusiikkia, sillä senhetkisessä työkoneessa ei ollut kunnollista internet-yhteyttä, saati sitten kaiuttimia...

Harjoitustyön aiheeksi tiivistyi lopulta elämän tarkoituksena ”syvemmän todellisuuden hahmottaminen”.

Harjoitustyössä pyrin vahvaan visuaalisuuteen. Ajattelin käyttää kuvituksena ainakin joitakin omia taideteoksiani (pääasiassa fiktiivisiä maisemakuvia) sekä joitakin aihepiiriin soveltuvaa kuvitusta (mystiikkaa, uskontoa ja muuta vastaavaa).

Syvemmän todellisuuden hahmottaminen onnistuu kultakin oman subjektiivisen kokemuksen ja tien kautta, joista harjoitustyössä viitataan vain muutamaan mahdolliseen tiehen, mutta kuitenkin tuodaan lopussa esille erityisesti aiheen subjektiivisuus. Itse olen koko ikäni tehnyt visuaalista taidetta, joten haluan tuoda tätä kautta itseni tekijänä näkyville.

Homma luistaa, olen valinnut jo muutaman kuvan esitykseen, joista useimmat kesällä väsäämäni maisemat soveltuvat sattumalta tähän esitykseen kuin nakutettu. Muutamia uusia kuvia täytynee kuitenkin tehdä, mutta rajoitettu aika pakottaa pitämään nämä melkoisen luonnosmaisina, vaikka haluaisin mielelläni viimeistellä kuvia pitempäänkin.

Tekstin osalta en ole vielä aivan varma. Olen ehkäpä jo kirjoitellutkin liikaa tekstiä, josta pitäisi ehkä karsia 75% pois esityksen vahvan visuaalispainotteisuuden takia.

aihe:               “The meanings of all motions, shapes, and sounds” Endymion –John Keats

-Elämän tarkoituksena on päästä jyvälle asioista, ymmärtää elämää syvemmät asiat kuten esimerkiksi taiteilija parhaimmillaan työskennellessään ymmärtää figuurin muodon, tuntuman, tekstuurin, rakenteen ja sen syvemmän olemuksen luonnostellessaan sen paperille. Tai kuten samurai tulee tutuksi katana-miekkansa kanssa vuosien hartaan harjoittelun tuloksena. Miekasta tulee osa mielen kokonaisuutta, kokonaisuudessaan ymmärretty asia, jonka paikan ja tilan tietää silmät sidottunakin.

 

Tämä toimii analogiana koko elämälle: tarkoituksena on ymmärtää olennainen, jonka jälkeen voi saavuttaa rauhallisuuden tilan. Tämän saavuttaminen voi ilmentyä vaikkapa taiteen/runouden luomisena (John Keats, Picasso), fyysisenä kehon harjoituksena (martial arts), mietiskelynä (buddha), tärkeintä on olennaisen ymmärtämisen subjektiivisuus.

 

rakenne:              Itsestään eteenpäin liikkuva powerpoint-esitys, jossa jonkin verran tekstiä (muttei liikaa, jotta katsojan subjektiivinen kokemus säilyisi mahdollisimman autenttisena), majesteettisia kuvia, joista pakollisina ainakin John Keatsin kuva, itämaista budolajiteemaa, Picassoa, ehkäpä Buddha ja omana subjektiivisena leivänmurusena omia graafisia tuotoksiani, majesteettisia, kuinkas muuten...

                 Kuvien tulee toimia tietynlaisina metaforina, jotka oikealla tavalla avautuessaan tuovat suuremman oivalluksen.

                            

kohdeyleisö:     Ajattelun alkeet oppineet, täysi-ikäiset länsimaisen kulttuurin
                           kunnianarvoisat jäsenet

Olin matkoilla, enkä päässyt harjoitustunnille...

Tässä tulevasta harjoitustyöstä hieman pohdintaa:

Harjoitustyön aiheena tulisi olla "elämän tarkoitus", mikä antaa melko laajan skaalan tuotoksen esitystavalle. Ajattelin luoda jonkinlaista myyttistä tunnelmaa taustakuvilla ja ehkäpä äänellä, jos jotain sopivaa löytyy. Kuvina aion käyttää pääasiassa omia graafisia tuotoksiani, eipähän ainakaan tule tekijänoikeuskiistoja...
Värisävyistä lähinnä sininen ja avaruudenmusta tulee mieleen, mutta en menisi vielä lyömään asiaa lukkoon.

Aihe on vielä auki, enkä tiedä vielä miten tarkalleen aion esittää elämän tarkoituksen, mutta jonkinlaista
subjektiivisuuden hahmottelua ja alleviivausta voisi kokeilla... kokeehan kukin elämän tarkoituksen omalla tavallaan, vaikka joidenkin mielestä tämä vaellus täällä olisikin pelkkää sattumanvaraisuutta ja tarkoituksetonta olemassaoloa. Kyseinen ajattelumalli on kuitenkin mielestäni liian kylmä ja kategorisen TYLSÄ, joten ainakaan tältä kantilta en lähde harjoitustyötä vääntämään.

Harjoituksissa n:o 4 käsiteltiin intertekstuaalisuutta, uutisanalyysia, synteesiä sekä genreä ja representaatiota, joka jätettiin blogitehtäväksi:

Representaatio
1. Miten muuttaisit kirjoittamaasi uutista, jotta se edustaisi työttömien, kotona asuvien ns. peräkammaripoikien yksinäisyyttä / toivottomuutta / elämänfilosofiaa? (Tässä kohden voit pidentää uutistasi esim. 15 lauseeseen)

Painottaisin Masan ja Peran poikamieselämäntapaa ja toisin vahvemmin esille, kuinka suuri osa kalareissusta kulutettiin voivottelemalla naisen saannin puutetta ja olemisen mahdottomuutta:

Piinkovat erä- ja poikamiehet Masa, 33 ja Pera, 34 tekivät syyskuisen kalastusreissun Patosjärvelle. Aika kului kalastellessa ja lenkkimakkaraa paistellessa, tokihan ilman naisväen häiritsevää seuraa. Muutaman päivän päästä tuntui kuitenkin olo jo toivottomalta, kun kotopuolessakaan ei kumpaisellakaan ollut vaimoa odottamassa. Voi elämän kurjuutta, kuului suruvirsi yli yksinäisen ulapan!

Valitukselle tuli kuitenkin äkkiloppu, kun ennätystaimen iski kiinni miesten pyydykseen sellaisella voimalla, että toinen miehistä joutui veden varaan. Masan ripeän reagoinnin ansiosta taimen saatiin kuitenkin rantaan ja pelastushelikopteri Sepen avulla kylmettyneet, mutta saaliistaan onnelliset miesparat saatiin lennätettyä kotiin punnitsemaan tuo ennätystaimen, jonka painoksi saatiin lopulta huikeat 13,5 kiloa! Kotona Masa ja Pera saivat kahdestaan taimenesta mojovan aterian, josta kuuleman mukaan riittäisi yhä mahdollisille vaimoehdokkaillekin, jos ketään vain kiinnostaa...

2. Edustavatko Masa ja Pera jotain stereotypiaa ja onko kirjoittamassasiuutisessa stereotyyppisiä viittauksia?

Masa ja Pera edustavat tässä muutetussa uutisessa vahvasti suomalaisen poikamiehen stereotypiaa, jossa mies melkeinpä vihaa naisväkeä tai ainakin on perinpohjin katkera. Silti yksinäisen miehen elo on niin kurjaa, että melkein kuka tahansa nainen kelpuutettaisiin rinnalle. Tämä taas johtaa uusiin pettymyksiin naissuhteista, mikä muodostaa helvetillisen kierteen...
Kirjoittamassani "uutisessa" taas on stereotyyppisiä vaikutuksia sieltä täältä, mutta päällimmäisenä hieman pakinamainen ote, joka tuli kenties tiedostamattani esille jutun hurtin humoristisuuden takia.